Mitä kuului vepe kesään? No treenejä ja kokeita tietty. Tavoitteiden saavuttamisia ja niiden ylittämisiä toisten osalta! Tälle kesälle oli tavoitteet vepessä Pommacille nousu avoimeen luokkaan ja Qelmille vain hauskanpitoa.
Videopätkää VaVin treeneistä.
Pommacin ensimmäinen kesän vepekoe alokasluokassa meni poskelleen, kun alettiin kikkailla treeneissä liian vaikeita juttuja juuri ennen koetta ja viennissä tuli epävarmuus eikä se onnistunut lainkaan. Palasimme sorvin ääreen harjoittelemaan ja seuraavassa kokeessa 7.7 tuli ALO1 tulos pistein 97. Sitten osallistuimme 7.8 kokeeseen ja sieltä tuli toinen ALO1 tulos pistein täydet 100! Avointa luokkaa kokeiltiin yhden kokeen verran, muista liikkeistä täydet 25p, mutta viennissä Pommac ei irrottanut otetta pelastusliiveistä, jotka oli arvottu päivän vientiesineeksi, joten vienti nollille. Tarkoitus ei ollut edes osallistua, eikä juuri ehditty noita avon liikkeitäkään treenata ennen koetta. Hyvin kyllä Pommac teki siihen nähden :). Ensi vuoden alussa muuttuvat vepesäännöt, joten ensi kesänä sitten jatketaan uusilla liikkeillä.
Ja sitten se Qelmi, musta apinalapseni! Qelmille tosiaan kesän tavoite treeneissä oli vaan pitää hauskaa. Edellisen syksyn sove meni läpi vaikka vienti ei onnistunutkaan. No sitäpä samaa harjoiteltiin tämäkin kesä ja loppukesästä alkoi sujua, kun löydettiin Qelmille toimivat palkkiot ja tavat palkata. Ilmoitin sen sitten tuplakokeeseen 20. ja 21.8 alokasluokkaan. No mitä tekee Qelmi, ottaa lauantaina täydet 100p ja ALO1 tuloksen ja sunnuntaina 99p ja toisen ALO1 tuloksen ja siirtyy avoimeen luokkaan :D. On se melkoinen kakara!
Lupasin viime kesänä testata Qelmin luonnetta virallisessa luonnetestissä, kun helmikuun lopussa Qelmi täytti 2-vuotta. 6.8 järjestettiin sopivasti Somerolla testi, johon päästiin mukaan. Tuomareina olivat Jorma Lankinen ja Sirpa Heilä. Pisteitä tuli lopulta huimat 203!
Pisteiden jakautumisen osa-alueittain näkee koiranetistä Qelmi LT. Aikalailla omat päätelmäni Qelmin luonteesta pitivät paikkaansa, kohtuullisen kova. Tuomarin kommentit olivat myös varsin omaa näkemystäni tukevia.
Testi löytyy myös videoituna. Oli taas oikein mielenkiintoinen kokemus, Qelmin mielestä tosi kivoja tehtäviä :D
Johan on vierähtänyt aikaa kirjoittelusta! Se ei tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut vaan ehkä juurikin päinvastoin :D. Tässä Qelmin agility kuulumiset tältä vuodelta.
Qelmi ja Salon Koirahallin ryhmissä treenaavat Karda ja Leevi aloittivat kaikki samoista kisoista 16.1 agilityuransa. Ihan ei mennyt kaikki putkeen, eniten jännitti pysytäänkö Qelmin kanssa edes samalla radalla ja lopulta radan ainoaksi virheeksi tuli ensimmäisen riman pudotus!
Helmikuun 13. päivä kisattiin TSAU:lla ja siellä sitten tuli oikeinkin hieno nollarata ja eka luva Qelmille!
Helmikuun lopussa me kisailtiin ATT:llä ja siitä tämä video, Qelmi sosiaalisena poikana kävi vähän koittamassa tuomarin polvien joustoa :D. Onhan se melkonen vilpertti!
17.4 kisattiin taas ATT:llä ja sieltä toinen luva. Tämän jälkeen sitten kasvatettiinkin merkittävästi hylly tilastoja. Koska lahjattomat treenaa ei pätenyt meillä, tuli takapakkia keppiosaamisessa, treenien jäädessä liian vähiin. Serti ykkösistä napsahti sitten Lohjan kisoista 14.8 (tästä radasta ei ole videota). Nyt 2-luokassa ei tälle vuodelle ole mitään tavoitteita. Haaveissa siintää juoksukontaktien opettaminen Qelmille. Aika näyttää mitä siitä projektista tulee :D
Vanhin cavalierimme Eetu synt. 25.6.2005 lähti sateenkaarisillalle 23.12.2015. Eetu ehti 10,5 vuoden kunnioitettavaan ikään ja sydämen sivuääni sillä oli ollut jo useamman vuoden. Mitään ei ollut enää lääkityksenkään avulla tehtävissä ja oli aika päästää Eetu pois.
Eetu ei ollut koskaan harrastuskoira, se oli viimeisen päälle seurakoira. Näyttelyihin ei ollut asiaa, kun kives ei laskeutunut. Polvet eivät olisi kestäneet agilityä kilpailumielessä. Eetulla oli kuitenkin yksi tärkeä harrastus ja se oli Kennelliiton Kaverikoiratoiminta. Eetu oli toiminnassa mukana todella pitkään ja ehti vierailla vanhainkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa paljon. Se palkittiin jo 2009 vuonna ansioituneesta Kaverikoiratoiminnasta. Tässä kuvassa Eetu oli vielä syksyllä 2015 MLL tapahtumassa lasten rapsuteltavana.
Posti toi meille kirjeen pian joulun jälkeen. Mieltä lämmitti tämä yllättävä kiitos Eetun työstä.
Marraskuun lopussa 2015 olimme vielä tekemässä tonttutemppuja Salon Mustissa ja Mirrissä ja silloin Eetulla oli vielä kova meno päällä.
Vahvinkin väsyy joskus ja raja tuli vastaan 23.12.2015. Tässä viimeinen kuva Eetusta ennen viimeistä matkaa. Eetu säilyy aina mielessämme <3
Aloitetaan A-kirjaimesta eli agilitystä tietenkin!
Pommac aloitti kisaamisen virallisissa toukokuussa. Kasvatettiin ihan kiitettävästi hylättyjen tulosten listaa. Uudet paikat vähän jännittivät ja varsinkin kepit tuottivat paljon ongelmia uusilla alustoilla. Tsaun alumiinikepit itsessään olivat myös todella hankalat. Päätettiin selättää keppiongelmaa paikan päällä ja ilmoittauduin treeneihin sinne ja sillä sitten saatiinkin keppimörkö selätettyä!
Ensimmäinen luva eli luokanvaihtoon oikeuttava tulos tuli 1-luokasta 21.11.2015 hyppyradalta.
Monissa muissakin asioissa radalla tuntui löytyvän yhteinen sävel ja seuraavissa kisoissa 12.12.2015 tuli toinen luva ja serti eli menolippu 2-luokkaan!
Nyt sitten odotellaan ekoja 2-luokan kisoja 16.1.2016. Siitä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja uudet kujeet :D. Ehkä tavoitteena 2016 vuonna on nousta 3-luokkaan Pommacin kanssa ;)
Lainakoira Nastan kanssa aloitettiin kisaaminen 7.11.2015 Lohjalta ja ekoista kisoista tuli ensimmäinen luva. Seuraavat kisat olivat 21.11.2015 Tsaulla ja sieltä sitten napsahti toinen luva ja serti eli Nastakin nousi 2-luokkaan. Tässä video Tsaun kisoista.
Qelmin agility uran aloitus jäi nyt sitten 2016 vuoden puolelle. Monien tassujen loukkaamisten ym. myötä, mutta ei se mitään, kyllä me ehditään vielä.
Noutojutuista jäi tietty parhaiten mieleen Qelmin taippareiden läpäisy. Sitten vetäydyttiinkin treenaamaan hallintaa. Ehkä ensi kesänä voisi kokeilla alo-luokan koetta. Pommac ei läpäissyt taippareita toisellakaan yrittämällä, voi olla että se saakin keskittyä muihin lajeihin, kuten agilityyn ja vesipelastukseen :)
Vesipelastuksessa molemmat labbikset Pommac ja Qelmi läpäisivät soveltuvuuskokeen. Siitä jatketaan kun keväällä vepe kausi alkaa taas. Pommacin tavoite on läpäistä alokasluokka ensi kesänä. Qelmi saa treenailla huvin vuoksi :D
Keväällä aloitetaan labbisten kanssa myös toko kurssilla. Katsotaan miten se laji vie mennessään ;)
Edellisestä postauksesta ei hirveästi ole mitään tapahtunut. Loma alkoi, mutta sairaselämä selän kanssa jatkuu, joten koiratkin on joutunut elämään vähän rajoitetummin.
Joulukuu ollaan täällä päin vietetty lähes kokonaan tuonlaisissa maisemissa. Oi missä lumi ja pakkanen? Tarkkasilmäisimmät voi myös huomata, että Aapolle on käynyt jotakin! Kymppiterä tuli taas vastaan ja vei mieheltä kaiken. Karvojen alta kuoriutuikin entistä söpömpi terrierilapsi <3
Vertailun vuoksi katsokaahan Aapelin joulusiivousvideolta, miltä se näytti! :D hyi!
Tosiaan agility on jäänyt vähän vähemmälle, kun tuo mun selkäni ei siitä oikeen innostu. Muutama treenivideo kuitenkin löytyy:
Ensin pätkä Almiksen tutustumisesta backlappeihin. Vaikka tuossakin mun oma liikkuminen näyttää kankeammalta kuin rautakanki, A luki ohjaukset tosi hyvin ja luontevasti. Musta on niin kiva, että tolla eläimellä -ainakin vielä- pysyy ajatus niin kivasti mukana tekemisessä, eikä vauhti ja fiilis vie kaikkea järkeä mukanaan. Kuitenkin pikku hiljaa alkaa paljastumaan kelpieominaisuuksia, ja omaa päätä valita myös niitä vääriä ja vähän outoja vaihtoetoja.
Itsenäisyyspäivänä käytiin pitkästä aikaa Idan kanssa treenaamassa. Alma sai tehdä vähän kiemuroita hypyillä ja ekaa kertaa puomia osana radan pätkää. Vaikka vauhtia tulikin mukaan niin ajatus pyssäristä pysyi mukana. Vielä se on aika riippuvainen ohjaajan liikkeestä, mutta seuraava askel on siis paljon liikehäiriötä kontakteille.
Aapeli teki taas niin hienosti, se on vaan niin hauska :D
Sitten oli vielä vuoden viimeinen Tiinan treeni. Fiilikset ennen treenin alkua oli niin kamalat, että olin varma, ettei mistään taas tule yhtään mitään. Kummatkin kuitenkin yllätti taas, ja oli niin paljon päteviä <3
Ennen joulua tehtiin myös yksi kisaretki Hyvinkäälle Idan kanssa. Koiria oli mukana yksi miljoona, mulla Aapo. Kävi kuitenkin niin, että yllätysyllätys selkä sanoi itsensä taas irti, joten Ida sai/joutui juosta myös Aapelin radat omien 11 startin lisäksi. Noh, siitä reissusta ei sen enempää ole kerrottavaa :D
Pidettiin myös Alman pentueen kesken pieni metsäreissu. Tai no, pennuista 3/6 oli paikalla. Alma ja Pokka ovatkin olleet enemmän tekemisissä ja ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Nyt oli mukana myös Tove, jonka kanssa Alma ei kovin montaa kertaa ole nähnyt. No, alku näytti ihan hyvältä, yllättävänkin rauhalliselta. Kuitenkin kun rohkeutta vähän kertyi, saatiin aikaan kunnon akkatappelu pariin otteeseen. Pokka raukka katsoi vaan vierestä, että mitäs nyt tapahtuu, kun siskon noin toisilleen hymyilee :D No, kaikki selvittiin ehjinä takaisin kotiin :)
Kuten otsikko kertookin, niin koirat ja agility on vaan jotain niin parasta! Mulla on töissä ollut vähän masentavaa viime aikoina (paljon työkavereita sairaslomalla, organisaatiomuutos ym.) ja kyllä täytyy vaan todeta aina joka treenin, lenkin, koirien kanssa touhuumisen ja kisan jälkeen että kyllä noi nelijalkaiset hännänheiluttajat pelastaa aina kaiken! Piristävät päivän kun päivän! :) ♥
Viime postauksen jälkeen on ollut ohjelmassa mitäs muutakaan kun treeniä ;) Parit viikkotreenit on mahtuneet tähän väliin, vähän omatoimi-treenailua, yksäreitä ja Tiina Jaakkolan koulutusta, kisoja unohtamatta. Raisa oli tossa parin viikon treenitauolla taas vähän keräämässä ajatuksia agilityyn, ja hyvin pikku tauko taas toimi, nyt parissa viime treenissä ollut ihan superlikka! Kun mä saisin vaan ton oman tekemisen ja fiiliksen siirrettyä kisakentillekin! Meinasin ensin pitää sen kanssa kisataukoa kevääseen asti, mutta tekeminen on ollut niin kivaa, että saa nähdä josko ottaisinkin sen vielä yksiin kisoihin ennen joulua. TSAUn kisoihin olen ainakin menossa 12.12., sinne lähtee Muru ykkösiin ja Roxy ja Bruce kakkosiin :) Raisa ei sinne ainakaan tule, katsotaan jos johonkin muualle sitten.. Maisa saa taukoilla loppuvuoden, yhdet tai kahdet epikset käydään, mutta virallisiin ei mennä kun vasta tammikuussa. :)
Marraskuun puolella oltiin myös TSAUlla kisaamassa, silloin ei mitään suuren suurta menestystä tullut, mutta niin se kuuluukin olla, sitten kun niitä onnistumisia ja tuloksia tulee niin ne ilahduttavat todella! :) Lainis-sheltti Muru oli neljällä radalla ykkösissä, me kerättiin tällä kertaa hyllyjä ja virhepisteitä :D Radat oli kaikki kokonaisuutena hyviä, mutta Murulla oli vähän liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymistä ja sen vuoksi muun muassa kepit tuotti kaikilla radoilla vähän ongelmia. Todella hienosti se osasi kaikilla radoilla hakea kepit ja aloittaa oikeasta välistä, kesti jopa takaa leikkauksen yhdellä radalla, mutta kärsivällisyys ei kestänyt keppien loppuun asti. Parilla radalla siellä oli putket houkuttelemassa ja ne veti pikku raketti-shelttiä puoleensa :D Hyppäri oli kaikkein paras rata, se meni muuten puhtaasti ja oli hyvä yhtenäinen rata, mutta kepit kosahti siinäkin kun Muru karkasi jo kolmanneksi vikasta välistä putkeen. Radoilta tuli myös pari kontakti virhettä. Kakkosissa mukana oli Bruce ja Roxy, niillä molemmilla meno oli varsin kivaa! Brucelle eka radalta niin läheltä piti nolla et ei oo tosi! Kolmanneks vikalle esteelle asti mentiin hienosti kunnes mun takaaleikkaus meni persiilleen ja sit se karkas putkeen ja hyllyhän sieltä sit napsahti. Ärsyttävää kun koira teki hyvin ja niin pienestä oli kiinni! Muilta radoilta sille tuli HYL ja 10 ja sillä napsahti 3.sija. Roxy oli myös tosi kivalla fiiliksellä! Ekalta radalta tuli HYL kepeiltä, tokalta 5 kiellosta ja sillä 3.sija, kolmannelta (hyppäri) tuli 0 ajalla -6,48, mutta ei taaskaan LUVAa kun oli liian vähän osallistujia ja voittaja meni meidän ohi inan nopeammalla ajalla :( Mutta mikä parasta! Mä taisin ratkaista Roxyn keppiongelman! Oon vissiin ollu liian lähellä sitä ja siks se "ahdistuu" ja lopettaa kesken! Koska tällä 0-radalla olin aika kaukana ja kepit sujui ongelmitta melkein samaa vauhtia kun treeneissä! Vikalla radalla tuli HYL kun kiitonakkini lipsahti väärälle hypylle sellaisessa kohdassa missä mulla ei tullut mieleenkään että se karkaisi siihen suuntaan :D Mutta tälläkin radalla kepit toimi täydellisesti! Odotan innolla huomisia kisoja, että toimiiko tämä teoriani sittenkin! :) Maisa oli sunnuntaina sitten kolmosissa kisaamassa kaikki 4 starttia ja kaikki 4 oli myös HYLlyjä :D Hyviä kyllä kaikki ja tosi pienestä kiinni! Nyt hän saa nauttia ansaitusta kisavapaasta vuodenvaihteen yli!
Muru :)
Treeneistä ei sen enempää mitään yksityiskohtaista. Olen saanut melkein joka viikolle ylimääräisiä treenipaikkoja eli kaikki koirat niin omat kun lainiksetkin ovat päässeet ohjattuihin reeneihin. Olen myös pitkästä aikaa saanut treenejä videolle! :) Eli tässä niitä, kertokoon ne siitä miten hyvin treenit on viime aikoina menneet ;)
Raisaan olen ollut erityisen tyytyväinen! ♥ Se on tehnyt niin hyvin hommia ja mennyt pienessä ajassa tosi paljon eteenpäin! Kai niiden virheiden korjaaminen siis on mahdollista :) Molemmat lainis-sheltit Muru ja Niitti on myös alkaneet kulkemaan tosi hyvin mun kanssa, nyt kun vähän paremmin tunnetaan toisiamme niin uskaltaa jo kokeilla muitakin ohjauskuvioita kun niitä perus tuttuja ja turvallisia. Muru pääseekin vielä kaksiin kisoihin tämän vuoden puolella :)
Niitti ja Muru :)
Sitten vähän muuta kun agilitya... Nimittäin 27.11. tapahtui todella iso asia elämässäni! Avustajakoiraopplias Ziasta valmistui kahden vuoden työn jälkeen ihan oikea virallinen avustajakoira! ♥ Zia kävi muiden"luokkatovereidensa" kanssa Helsingissä avustajakoirien käyttöönottokatsastuksessa eli loppukokeessa. Jännitin ihan hulluna edeltävästä illasta asti ja odotin Lailalta soittoa koko päivän. Kolmen maissa sitten puhelin soi ja Zia oli mennyt testistä moitteitta läpi! Olen niin onnellinen ja ylpeä, pieni aputassuni! ♥ Tällä asialla tietysti on myös hieman surullinen puoli, Zia siis lähtee töihin vuodenvaihteen jälkeen ja laumamme on taas yhtä koiraa pienempi. :( Silti olen iloinen siitä, että Zia pääsee tekemään avustajakoiran työtä, se on niin hikari ja tykkää tehdä hommia!
Zian luu ja mun skumppa ;)
Käytiin myös marraskuun lopulla viettämässä SWATin pikkujouluja ;) Käytiin keilaamassa pari kierrosta ja sitten syömässä sen jälkeen, oli oikein hauska ilta! :)
Ja joulukuun alussa juhlittiin taas synttäreitä kun Zia täytti 2 vuotta ♥
