Veera: Missikisaa & Marliitoa

Hiphei! Pariin viikkoon on taas mahtunut vähän kaikenlaista touhuilua.

Alma kävi tutustumassa suureen maailmaan Helsingissä asti. Lähdettiin Miran ja Pokan sekä Nean ja Toven kanssa missikisailemaan. Saatiinkiin vetäistä pikkupentujen kelpiekehä ihan kolmestaan sisarusten kesken.

Alma yllätti ja täytti kaikki odotukseni jo odotusvaiheessa. Hän oli niin paljon hienosti ja hiljaa häkissä ihmetellen maailman menoa. Näyttäisi tuo neidin häkissä olo ja odottelu ihan pala kakkua joka paikassa muualla, paitsi kotihallilla. Sen kanssa pitäisikin tehdä pienet sulkeiset, ennen kun siitä tulee ihan mahdoton. Seuraavan koiran kanssa muistan, että hallilla ei tehdä mitään kivaa tai kierroksia nostattavaa ennen kuin häkissä olo sujuu! :D 

No, itse kehässä olo sujui ihan mukavasti. Hampaiden näyttö osoittautui hankalaksi, mutta onneksi kohdallemme osui oikein leppoisa tuomari ja pääsinkin palkkaamaan onnistuneesta hampaiden näytöstä. Jes! :)

Maiskis Basirong "Pokka" ROP, Maiskis Bismaru "Alma" VSP

 Anselmin arvostelu kuului seuraavasti: 

Erittäin kaunis,feminiininen 5,5kk narttupentu. Erinomaiset mittasuhteet ja raajaluusto. Kaunis pää ja korvat. Kaunis ylä- ja alalinja. Erinomaisesti kulmautunut. Hyvä häntä ja liikkeet. Ihana, reipas, pentumainen luonne.

Pakollinen palkintopönötys <3

"tää on ihan tyhjä!"

Viikolla Aapeli pääsi taas käsiteltäväksi Minnalle. Kas kummaa, nyt oli etupää hyvässä kunnossa, mutta takapää jumissa. Ristiin siis tietysti. Nyt viel viikko pari taukoa, niin eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu. Mutta voi sitä iloa ja riemua, mikä tuli jo nyt, reilu viikon riekkumisen jälkeen, kun pääsikin irti metsään! Sympatiat kaikille remmilenkkien uhreille! 

Muilta osin viikko on ollut melko koiravapaata ja koulupainotteista. Sen kyllä huomaa, sillä energiaa on kerääntynyt, varsinkin tuohon pienempään, aika lailla yli tarpeen. Tänään hän pääsi turisteilemaan TSAUkkilaan, samalla kun kisailin muutaman startin Martan kanssa. Ennen sitä pikku vinkki kaikille: Ei kannata kisata kuumeessa reisi vähän revähtäneenä! 

Saatiin kuitenkin tehtyä kolmesta kaksi tosi sujuvaa ja jopa vauhdikasta rataa. Ensimmäisellä, Arto Laitisen agiradalla, oltais jopa päästy palkinnoille asti, jos olisin tajunnut kutsua koiran paikallaan enkä liikkeestä. No, ensimmäinen rima alas, mutta muuten tosi hienosti kaikki. Videolla näyttää vähän laamailulta, mutta etenemää oli kuitenkin 3,96, joka on Mardelle hurja vauhti! <3 

Toisella radalla Martta sai täys blackoutin keinulla. Lempieste mutta en mene! No, muutama kerta yritettiin, kerran onnistuttiin ja palkkauksen kera maaliin. Niin ihmeellinen laji. 

Kolmas rata oli Petteri Kermisen tuomaroima, myöskin agirata. Nyt fiilis oli taas ihan huipussa ja vauhtiakin löytyin. Keinu oli lähes täydellinen ilman pientäkään pohdiskelua. Siitä hämmentyneenä unohdin hiukan ohjata päällejuoksut loppuun, joista palkintona Petteri viittoi meille pari kieltoa.

 Olen kuitenkin niiinniin tyytyväinen tuohon pieneen korvaeläimeen! Niin hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla, lukuunottamatta keskimmäisen radan ajatuskatkosta. Ties mistä sekin johtui? Sitä ei tiedä kuin Martta itse, ja tuskin hän meitä ikinä tiedoillaan viisastaa. 

Muista radoista ei saatu videota kuvaajan teknisten ongelmien takia :D 

Kirsikkana kakun päälle Alma pääsi jälleen Petterin mittatikun alle. Puoli vuottahan sillä on ikää, ja vielä on selkeästi medirajojen sisäpuolella. Nippinappi 42cm. Tässä vaiheessahan sentti tuntuu vähältä, mutta kun kuukauteen ei ole tullut yhtään lisää, joten toivo elää ei luovuteta! :)

Katja: Vesipelastuksen soveltuvuuskokeet Salossa 22.-23.8.2015

Helteinen viikonloppu meni labradorien kanssa vesipelastuksen merkeissä Salon Kavilannummella. Nyt on iho punainen ja päivät oli pitkiä, kun Pommac osallistui lauantain kokeeseen ja Qelmi sunnuntain kokeeseen. Vesipelastuksessa samat ohjaajat eivät saa nimittäin ohjata kahta koiraa saman päivän aikana, joten piti ilmoittaa ne eri päiville soveltuvuuskokeeseen. Mutta kyllähän se kannatti lähteä, tuloksiakin tuli!

Pommac ja Qelmi uintireissun jälkeen.

Vesipelastuksen soveltuvuuskokeen joutuvat Suomessa suorittamaan muut kuin Landseer ja Newfoundlandinkoira rotuiset koirat, ennen kuin pääsevät kilpailemaan vesipelastuksessa. Soveltuvuuskoetta saa nykyisten sääntöjen mukaan yrittää vain kaksi kertaa, mikä tuo tietysti lisää jännitystä suoritukseen. Kokeesta pitää saada vähintään 65 pistettä maksimipistemäärän ollessa 100 pistettä. Soveltuvuuskoe sisältää neljä eri suoritusta 1. Veneestä hyppy 2. Esineen vienti 3. Veneen nouto 4. Hukkuvan pelastaminen. jokainen näistä suorituksista on 25 pisteen arvoinen. Virheistä vähennetään pisteitä. Virheitä voivat olla esimerkiksi ylimääräiset käskyt, koiran avustaminen tai maalilinjan ohitus.

Pommac oli siis suoritusvuorossa lauantaina ja eipä tuo oikeastaan olisi enää paremmin voinut mennä, kun pisteitä tuli 100 eli täydet pisteet kaikista osa-alueista. Saatiin myös hyvää kokemusta lajissa kilpailemisesta ja ohjeita tuomareilta jatkoa ajatellen. Tällä tuloksella kelpaa kyllä lähteä alokasluokkaan kisaamaan! Katsotaan ehditäänkö enää tänä vuonna, kun kokeita ei enää järjestetä montaa syyskuun puolella, jos ei niin jätetään laji hautumaan ensi kevättä odottaen :)


Pommacin kunniakirja.

Qelmi osallistui sunnuntain kokeeseen ja oli suoritusvuorossa ensimmäinen. veneestä hyppy meni ihan hyvin ja siitä tuli täydet 25 pistettä. Vienti on ollut meidän haastavin liike, eikä se ole ollut ihan varmalla pohjalla. Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan sovea, onnistuu jos hyvin käy tai sitten ei. No ei onnistunut, Qelmi ei lähtenyt uimaan rannasta eli vielä tarvitsee paljon vahvistusta tämä liike. Viennin mentyä nollille tuli tietenkin lisäpaineita seuraaville liikkeille! Veneen noudosta vähennettiin yksi piste ylimääräisestä käskystä (vepessä se voi olla sanallisen käskyn lisäksi myös vaikka kädenliike tai askel) eli saatiin 24 pistettä. Viimeisenä ollut hukkuvan pelastaminen meni sitten nappiin ja saatiin täydet 25 pistettä ja samalla soveltuvuuskoe läpi 74 pisteellä! Jännää oli siis loppuun saakka :D. Qelmin kanssa ei kyllä olla valmiita kilpailemaan alokasluokkaan vaan viennin kanssa pitää tehdä vielä töitä, mutta se jääköön ensi kesään!

Qelmin kunniakirja.

Poikien pokaalit :D

 Videot kokeista, kaukaa kuvattu tosin: Pommacin sove suoritus Qelmin sove suoritus

Aapeliitää LÄGIllä & KKKlla

Aapo pääsi pitkästä aikaa kisakentille, ja vielä kahtena viikonloppuna peräkkäin! Elokuun ensimmäinen päivä vietettiin Lägillä. Idan kanssa lähdettiin jo aikaisin aamulla ykkösten radoille. Mulla oli siinä sitten viitisen tuntia odottelua ennen meidän ratoja. Siinä ehtisin hyvin tekemään Alman kanssa rauhottumistreeniä ja leikittiin myös hallissa. On se kyllä tosi hieno lapsi! 

Aapelin radat tuomaroi Arto Laitinen. Oli tosi kivat ja sujuvat radat. Ensimmäinen rata meni vähän laamailuksi. A kyllä teki mun kanssa, mutta matkalle eksyi muutama terriräyh ja pidempi kaari. Tulokseksi hiukan yliaikaa ja vitonen rimasta.

Ennen toista rataa mietin millä saisin laamamoodin pois päältä. Keksisin! Grillimakkara suoraan grillistä! Toimi oikeen hyvin! :D fiilis oli aivan eri tasoa, tehtiin yhdessä ja vauhdikkaasti koko rata. Tulokseksi 0vp, LUVA & toinen sija :)

Näiltä pohjilta oli hyvä mieli laittaa nokka kohti kotia ja seuraavan viikon kisoja Kirkkonummella. Vaikkakin edelliset kisamuistot KKK:n hallilta oli kamalat. Aapo teki kaksi estettä ja juoksi suorinta tietä A:n harjalle eikä tullut ei millään pois.. 

Tämän kertainen reissu oli suht lyhyt, sillä Idallakin oli vain kaksi rataa kakkosissa. Oli jotenkin jopa liian rento fiilis ennen startteja, ei normaali kisafiilis ollenkaan. 

Päivän radat tuomaroi Markku Kaukinen. Taaskin aika hauskat radat. Kivaa joskus, että esimerkiksi radalla ei ole ollenkaan puomia, vaan keinu tehdään kahdesti. Varsinkin meille, kun puomi ei ole ollenkaan niin kiva kuin keinu tai A-este. 

Heti alusta alkaen Aapeli oli tosi kivalla fiiliksellä kisapaikalla. Ehkä se oikeasti on aikuistunut, tai sitten se oli se makkara ;)

Ensimmäinen rata lähti tosi kivasti liikkeelle. Yhdelle hypylle mentäessä taisin hiukan peittää siivekkeen ja A bongasi A:n, teki sen hienosti loppuun asti ja jatkettiin hommia. -yhdessä- Viimeisenä oli kuitenkin okseri, joka oli Aapon mielestä väärässä paikassa, joten laskeutuminen tuli aivan rimojen päälle ja koira raukka pyöri kuperkeikkaa maaliin :/

Seuraavalla radalla tehtiin puhdasta rataa, lukuunottamatta sitä okseria, joka oli nyt hiukan jännä. Ihan ymmärrettävää. Siitä siis rimavitonen ja voittotulos! Mulla on siis yhtä rimaa vailla kolmosluokkalainen! Niin happy <3

Okseriäksidentti näytti sen verran hurjalta, että päätin aikaistaa hieronta-aikaa. Aapo saikin onneksi heti peruutusajan Minnalle. Jumissahan se oli, joten saamme nauttia viikon pari remmilenkeistä! Wuhuu! Eivaan, ilmeisesti päästiin suht vähällä, vaikka hurjalta se näyttikin :)

Toinen projektini, Almasta agilitykoira, on myös edennyt jonkun verran. Ollaan nyt aloitettu kontaktien ja 2x2 keppien naksuttelu ja fiilis tekemiseen alkaa olla kohdillaan. Myös omat fysiikkatreenit alkavat pian, jos sitten vaikka olisin jossain ajoissa! ;)

Pieni pätkä vielä pikku-A:n touhuiluista

Noutajien taipumuskokeet Vehmaa 2.8.2015

Sunnuntai aamuna aikaisin lähdettiin ajelemaan kohti Vehmaata noutajien taipumuskokeeseen, jonne olin ilmoittanut Pommacin. Se on kuitenkin melkoisen kiltti ja kuuliainen ja onhan me jo jonkun verran treenattu noutoja myös riistalla, joten uskoin meillä olevan hyvät mahdollisuudet läpäistä koe.

Koepaikalle saavuttuamme menin ilmoittautumispisteeseen, jossa selvisi, että aamupäivän ryhmästä on jäänyt yksi koira pois, joten koiria olisi yksi vähemmän. No ihan vitsinä siinä heitin toimitsijalle, että minullahan olisi tuolla autossa toinenkin koira mukana ja kaikki sen tarvittavat paperit myöskin. No toimitsija tiedusteli asiaa tuomarilta ja vastaavalta koetoimitsijalta ja he sanoivat, että tervetuloa kokeeseen, jos osallistumismaksun verran löytyy rahaa. Hetken asiaa mietittyäni ajattelin, että mikäpäs siinä! Odotukset eivät olleet suuret ja ajattelin, että saadaan ainakin hyvät kokeen omaiset treenit :D. Niinpä sitten Qelmikin sai paikan kokeeseen ja lähti koittamaan onneaan numerolla 3, kun Pommac oli vasta sen jälkeen numerolla 6.

Läpäistyn kokeen jälkeen on hyvä hymyillä!

Qelmin kunniakirja

No pikkuinen apinapoika suoriutui tehtävistä niinkin hyvin, että lunasti paikkansa vesinoudosta hakuruutuun ja hakuruudusta viimeiseen osioon eli jäljelle. Pommac sen sijaan sai jonkun hölmön ajatuksen pieneen keltaiseen päähänsä ja päätti hakuruudussa piehtaroida variksen päällä, jolloin koe keskeytettiin. Qelmi läpäisi myös jäljen ja näin ollen palasimme kotiin taippareista yhden kunniakirjalla palkitun koiran kanssa, jonka ei edes pitänyt osallistua :D. Suoritus ei varmasti ollut ihan hienoimmasta päästä, kun itseäkin jännitti niin paljon, nämä kun olivat meille kaikille ihan ensimmäiset kokeet tässä lajissa.

Video Qelmin taipumuskokeesta