Ida: Mun noutaja on ihan oikeestikin Noutaja!

Käytiin Maisan kanssa lauantaina 10.10. kokeilemassa meidän taipumuksia noutopuuhiin, hyvällä menestyksellä käytiinkin! :) Mjösundissa Kemiössä järjestettiin siis noutajien taipumuskokeet ja olimme Maisan kanssa lauantain aamupäivä ryhmässä. Herätyskello soitti jo 6.30 ja paikanpäällä piti olla viimeistään yhdeksältä. Oltiin toppauduttu oikein kunnolla, kun mittari näytti aamulla lähtiessä -6, hyrrrr. Onneksi päivä oli silti aurinkoinen ja paksun vaatekerroksen takia ei edes tullut kovin kylmä. Olimme Maisan kanssa aamupäiväryhmän viimeinen koirakko, eli aamu meni omaa vuoroa odotellessa ja muiden suorituksia katsellessa. Meidän ryhmässä oli 2x labukka, 2x flatti, 1x kultsu ja 3x tolleri. Kuusi koiraa loppujen lopuksi läpäisi kokeen ja saivat tuloksen NOU1, mukaan lukien Maisa!! :)

Maisa oli melko innostunut ja pomppivainen ennen meidän vuoroa, mietinkin että mitä tästä mahtaa tulla, koko aamupäivän autossa odottanut koira oli täynnä energiaa. Ensimmäinen osuus oli vesityöskentely. Siinä koiran tulee noutaa kaksi lokkia vedestä, toinen lähempää maalta heitettynä ja toinen kauempaa veneestä heitettynä. Jänskäsin vesiosuudessa kahta asiaa; menisikö Maisa uimaan pakkaskelillä ja lähtisikö se pidemmässä noudossa tsekkaamaan ensin veneen köyden toivossa (Maisan lemppari liike VEPEssä...). Jännitin kuitenkin turhaan, molemmat vesinoudot menivät niin nappiin kuin voivat vaan mennä! Tuomarikin sarkastisesti vitsaili Maisan "uimahaluttomuudesta" kun tuo pöljä hyppäsi taas kunnon kamikaze-hypyillä veteen. :')

Päästiin siis seuraavalle osuudelle eli hakuruutuun. Hakuruudussa metsään on piilotettu 5 varista ja kuudes heitetään laukauksen kera lähimaastoon. Koiran pitää siis hakea heitetty varis ja sitten etsiä loput. Maisa kuunteli laukausta tarkkaavaisena ja katsoi mihin varis heitettiin ja ampaisi luvan saatuaan matkaan. Heittovariksen haettuaan Maisalle tuli joku hetkellinen aivopieru ja se lähti etsimään seuraavaa varista ensimmäinen suussaan! :D Tuomari totesi naurahtaen että nyt se lähti sen kanssa lenkille... Onneksi Maisa kuitenkin muutaman huutelun jälkeen palautti variksen minlle, ja vielä hienosti käteen asti. Lähetin sen hakemaan seuraavaa, mikä sitten löytyikin heti ja se onneksi palautettiin suoraan ilman mitään kunniakierroksia! Laitan tuon aivopierun kyllä odottelun ja energian piikkiin! :D Kolmannelle lähetettyäni Maisa lähtikin todella kauas, tuomari kehui sen itsevarmuutta ja pohti ääneen mahtaisiko se hakea kauimmaisen riistan.. Maisa juoksi sen ohi, mutta sai kuitenkin heti vainun ja kääntyi vauhdissa 180 astetta ympäri ja takaisin riistalle. Kolmas varis oli siis kauimmainen ja sekin tuli vauhdilla suoraan  käteen tuomarin sanoin saattelemana: "Mahtaakohan se tuoda sen kauimmaisen nyt... Eeei ohimenee... Ei perhana kyllä se sen haistoi! Upeasti käyttää koira nenäänsä! Ei muuta kun kytke koira sitten vaan, tämä riittää mulle". Tuomarille riitti siis kolme noutoa ja niillä hän oli vakuuttunut Maisan nouto-ominaisuuksista! :) Päästiin siis jäljelle!

Kolmas osuus taippareissa on siis kanijälki. Siinä koira päästetään itsenäisesti laahausjäljelle ja jäljen päässä oleva kani pitäisi tuoda sitten ohjaajalle. Tässä kohtaa olin todella jännittynyt, alku oli mennyt niin hyvin etten uskonut viimeisen osuuden voivan enää mennä niin mallikkaasti.. Lähetin Maisan jäljelle ja se lähti heti hienosti seuraamaan sitä. Jäljellä kaikkein kamalinta on odottaminen, koira lähtee itsenäisesti 80m päässä olevalle jänikselle ja sinä aikana ohjaaja ei voi tehdä muuta kuin odottaa hiljaa paikoillaan. Hetken tähystelin että missä koira nyt oikein on kunnes kuulin ryteikön läpi rymistelevän Maisan, ja vielä kani suussaan! Olin pakahtua onnesta! Kani ei tullut käteen asti, tässä kohtaa taisi suuri yleisö laittaa Maisalle pupun pöksyyn ja se jäi muutaman metrin päähän minusta odottamaan että menen ottamaan sen siltä. Annoin kanin tuomarille ja kytkin koiran ja sitten tuomari kätteli ja kiitti minua ja yleisönä olleet alkoivat taputtaa, oltiin siis läpäisty koe!

Lopuksi menimme kokoontumispaikalle vastaanottamaan kunniakirjat. Tuomari sanoi muutaman sanasen jokaisen suorituksesta ja jakoi kunniakirjat. Maisalle ja minulle hän totesi "Vilkas ja vauhdikas koira, joka osoittaa erinomaisia taipumuksia ja suorittaa kaikki tehtävät helposti, ei muuta kun NOME-B-kokeeseen vaan!". En sitten viitsinyt sanoa että en kyllä tiedä vielä meidän noutopuuhien jatkosta mitään.. :D Minua itseäni toki kiinnostaisi mutten tiedä onko alokas-luokan jutut jo vähän liian vaikeita meille ja sitten tarvitsisin myöskin apua niiden opettamisessa.

Kaiken kaikkiaan olen niiiiiin tyytyväinen Maisaan ja koko kokeeseen, ylpeä pienestä Noutajastani, isolla N:llä! ♥

Ylpeä omistaja ja Maisa♥

Kivojen ja aurinkoisten pakkaskelien kunniaksi olen ulkoiluttanut kameraa normaalia enemmän eli lopussa "muutama" kuva murusistani :) Seuraavat jutut onkin sitten varmaan lauantaisten kirkkonummen kisojen jälkeen minne mennään Veeran ja koiruuksien kanssa! :)